Aikuiset koulukiusaajat22.03.2017 Tampereen kaupunginvaltuuston istuntoa oli jälleen maanantaina seuraamassa ryhmä koululaisia. Sen tunnin aikana jonka he paikalla olivat, oppilaat ehtivät kuulla valtuutetuilta toistensa nimittelyä, täysin perättömiä väitteitä ja syytöksiä, sekä tarkoitushakuisesti asiayhteydestään irroitettuja tai väärin tulkittuja lauseita. Oikein perinteisiä kiusaamisen keinoja ja muotoja kaikki. Aikuisilta ihmisiltä. Mietiskelin siinä, että huomenna varmaan ryhmän opettaja, entinen opiskelukaverini, aloittaa tunnin siitä että näin ei sitten koulussa saa tehdä. Vasta sen jälkeen päästään puhumaan siitä, mistä valtuuston kenties oli ollut tarkoitus keskustella. Mikäs siinä. Politiikassa on päästy vastaavilla metodeilla pitkälle. Jopa Yhdysvaltain presidentiksi. Suomessakin moni on sitä mieltä että Trumpin toiminnasta tulee ottaa oppia. Joku on jo ottanutkin. Trumpin retoriikka on cool, koska hän voitti. Voittaja. Vahva. Ei mikään luuseri. Ei liian heikko saa olla. Kokouksen jälkeen vilkaisin sosiaalista mediaa. Helsingin rautatientorilla kokoontuu edelleen mielenosoitukseksi kutsuttu joukko, jonka pääasiallinen tehtävä vaikuttaa olevan häiriköidä lähiympäristössä liikuskelevia ulkomaalaisia tai ulkomaalaisilta vaikuttavia ihmisiä. Ryhmä on aktiivinen myös sosiaalisessa mediassa, jopa niin aktiivinen että tänään julkaistun mielipidetiedustelun mukaan suuri joukko suomalaisia pelkää ottaa kantaa näitä kiusaajia vastaan, koska pelkää leimautuvansa liian suvaitsevaisiksi. Suvaitsevaisuus on tutkimuksen mukaan nykyään siis äärimielipide. Siis suvaitsevaisuus, jonka YK on joskus määritellyt näin: »meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. - - - Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille. » Aito avioliitto -väki oli myös jälleen kerran jakanut mielipiteitään sosiaalisessa mediassa. Osa heistä on jopa vaaleissa ehdolla korostamassa kristillisinä pitämiään arvoja sloganilla ”Inhimillisempi ote.” Tämä porukka on hävinnyt eduskunnassa äänestyksen tasa-arvoisesta avioliittolaista jo kahdesti, mutta taistelu yhdenvertaisuutta vastaan jatkuu edelleen tiukkana. Pääasiallisena keinona näyttää tällä hetkellä olevan kaiken heidän omasta elämäntavastaan eroavan leimaaminen sairaaksi, kuvottavaksi tai pedofiliaan yllyttämiseksi. Jos tämänpäiväiseen mielipidetiedusteluun viittaa, ainakaan vaaraa liiallisesta suvaitsevaisuudesta ei heillä pitäisi olla. Koska koko päiväni on tänäänkin kulunut erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, ihmisiä livenä tavatessa, en ole ehtinyt katsoa televisiota. En tiedä onko siellä kutsuttu jotakuta rumaksi studioyleisön nauraessa ja taputtaessa. Sen ehdin tuossa huomata että ainakin kiusaamisohjelmat Idols ja Heikoin lenkki, joissa kilpailijoiden nolaamisesta tehdään viihdettä, ovat palaamassa televisioon. Kohta voi varmaan taas idoliseerata myös Kimi Räikköstä, jonka öykkäröinti toisia ihmisiä kohtaan (”Don’t shout there, fucker”) on ihan fine ja jopa ihailtavaa, koska hän osaa ajaa autolla kovaa. Kyllä, koulukiusaaminen on vakava ilmiö ja siihen pitää puuttua. Keskustelu siitä, millaisia keinoja opettajilla tulisi olla kiusaajien rankaisemiseksi, vie kuitenkin hakoteille koska kyseisissä tapauksissa vahinko on tapahtunut jo. Kiusaamisen aiheuttamat vauriot eivät poistu pelkästään sillä, että kiusaajaa rangaistaan. Olennaista on ennaltaehkäisy. Kiusaaminen loppuu sillä, että ei kiusata. Väitän, että siinä asiassa ratkaisevaa on meidän aikuisten antama malli. Minulla on toki yhtä ja toista kommentoitavaa myös kiusaamisen kitkemisestä kouluyhteisön sisällä. Tästä asiasta olen mukana keskustelemassa paneelissa, joka järjestetään 6.4. Kellonaika ja paikka ilmoitetaan myöhemmin, toisin sanoen heti kun saan ne tietooni. Mutta milloin me aikuiset havahdumme siihen, millaisia malleja annamme tässä suhteessa lapsille päivittäin? Koulussa tapahtuvaa kiusaamista nimitetään koulukiusaamiseksi ja siitä puhutaan paljon. Syystäkin. Koulun tulee olla turvallinen paikka, joka suhteessa. Mutta kuinka erillinen ilmiö se on siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu jatkuvasti? Jaoin tänään sosiaalisessa mediassa tarinan elävästä elämästä. Istuin iltapäivällä kahvilla ystäväni, mentaalivalmentaja Minna Marshin kanssa. Olin hävinnyt hänelle vedonlyönnissä kahvit ja maksoin vetoni. Oli mukavaa. Keskustelu oli antoisaa. Tapaamisemme tuotti molemmille positiivista energiaa. Samaan aikaan sosiaalisessa ja muussakin sähköisessä mediassa vyöryi nettiin törkyä keskustelukumppanistani. Aamulehden juttu, jonka tasoon sinänsä en ota tässä kantaa, oli kirvoittanut kritiikkiä - joka aitoon nettikeskustelutyyliin oli tietenkin niin sanottua ad hominem -argumentointia. Osalla keskustelijoista ei näyttänyt oikeastaan olevan muuta pointtia kuin saada itselleen tämän casen avulla vähän huomiota, mutta paljon oli myös täysin henkilöön menevää, asiatonta kommentointia. Henkilöstä, jota kommentoija ei edes tunne. Kontrasti nettimaailman ja sen aidon välillä oli aika iso. Ja niinhän se usein on. Suosittelen kaikille, maailma näyttää livenä erilaiselta kuin netin välityksellä. Paljon valoisammalta, ihan monessakin mielessä. Toisten, erilaistenkin, ihmisten tapaaminen vähentää heihin kohdistuvia ennakkoluuloja paremmin kuin mikään kampanja tai rangaistuksen uhka. Ja mistään ei saa positiivista energiaa niin paljoa, kuin toisten ihmisten tapaamisesta. Miten olisi, yritettäisiinkö vähitellen tulla vaikka toimeen? Jos vaikka ainakin lasten kuullen ja nähden vähän mietittäisiin mitä sanotaan ja kenelle?
”Miksi viritellä ansojansa joka juipin tielle joka tekee lopulta vain duuniaan ja koittaa elää minkä voi?” (Edu Kettunen) |