Vaali-illan ajatuksia28.01.2018 Presidentinvaalit 2018 olivat lopulta ohi hetkessä. Kun ennakkoäänten tulokset ilmestyivät televisioruutuun, peli oli sillä selvä. Tänä iltana tehtiin historiaa, presidentin vaali ratkesi ensimmäistä kertaa suoran kansanvaalin ensimmäisellä äänestyskierroksella. Itsekin kannattamani ehdokkaaan, Sauli Niinistön, ylivoimaiseen voittoon. Vaalien tuloksen tarkempi analysointi on Sami Borgin ja kumppanien hommaa. On myös paljon asioita, jotka vasta aika näyttää. Mistä kertoo vasemmiston ehdokkaiden yhteenlaskettu kannatus, alle 7 prosenttia? Mihin suli kuuden vuoden takainen Haavisto-ilmiö? Kuinka ison kukkapuskan Keskustan puoluetoimisto aikoo hankkia sille henkilölle, jonka mielestä oli ok lähettää Suomenmaa-lehden mukana Paavo Väyrysen ehdokkuuden ratkaisseet kannattajakortit? Mitä merkitsi pääministeri Sipilän asemalle a) oman aseman sitominen Matti Vanhasen vaalimenestykseen ja b) tv-haastattelussa tänään kuultu puolueen irtisanoutuminen omasta kunniapuheenjohtajastaan? Eikö kuitenkin EU-vastaisten ehdokkaiden yhteenlaskettu noin 13 prosentin kannatus ole selkeä signaali siitä, että suomalaiset kuuluvat mieluummin EU:hun kuin IVY:yn? Jos jotain negatiivista pitää hakea, ehkä hieman enemmän olisi vaalikeskusteluissa voinut katsoa eteenpäin. Nyt kuultiin enimmäkseen viittauksia tapahtumiin aina 1930-luvulta 1990-luvulle. Maailma muuttuu aikamoista vauhtia ja Suomen olisi hyvä pysyä mukana, vuonna 1994 tehdyt ratkaisut tehtiin jo silloin. Positiivisena voitaneen kuitenkin pitää sitä, että kovin laajamittaiselta disinformaatiolta vältyttiin ja itänaapuri mitä ilmeisimmin sekaantui näihin vaaleihin huomattavasti muutamia muita vastaavia vähemmän. Siitä vähän pettynyt miten moni haikaili toista kierrosta ja Väyrystä tai Huhtasaarta mukaan nimenomaan viihdearvon takia. Olen ehkä vähän tiukkapipo näissä asioissa, mutta en näe politiikkaa showna ja henkilöiden, jotka hakevat politiikasta ensisijaisesti viihdettä kannattaisi ehkä suhteellisen kriittisesti tarkastella myös omaa elämänlaatuaan, mikäli näin on. Parasta vaaleissa oli kuitenkin tulos. Niinistön kannattajilleen pitämä kiitospuhe kertoi, miksi hänen kansansuosionsa on niin korkea. Muutenkin näissä vaaleissa Niinistö oli hyvä kaikissa vaalitenteissä, mutta omiensa parissa suorastaan loistava. Kaksi viikkoa sitten Tampereen Komediateatterilla pidetty puhe kertoi paitsi siitä sydämen sivistyksestä, joka presidentistämme huokuu, myös siitä millainen arvojohtaja hän on. Sauliin on mahdotonta lyödä kovan oikeistolaisen stigmaa, koska tämä puhuu yhteiskunnan vähäosaisista, syrjäytymisen ehkäisystä ja esimerkiksi sellaisesta yksittäisestä asiasta kuin koulukiusaamisen torjunta ? eikä vain puhu, vaan myös tekee voitavansa näiden asioiden eteen. Jokainen, joka on kuunnellut Niinistöä, tietää että teksti ei tule puheenkirjoittajilta, mainostoimistoista tai ulkolukuna paperista, Sauli puhuu sydämestään. Ja kun hän puhuu esimerkiksi luottamuksen merkityksestä yhteiskunnassa, sanomaa kannattaa kuunnella. Sama pätee myös esimerkiksi erilaisiin mielipiteisiin ja näkemyksiin suhtautumiseen. Niinistö saa kritiikkiä siitä, että ei aina sano asioita ja kantojaan niihin suoraan, itse koen että tuokin kumpuaa vain siitä, että hän ymmärtää asiat monelta kantilta. Harvat niistä ovat niin yksinkertaisia että ne voi pelkistää simppeleiksi kyllä/ei vastauksiksi tai Trump-henkisiksi 280 merkin twiiteiksi. Kun Kokoomuksessa mietitään, miten kansanliikkeen ehdokkaana vaaleihin lähteneen Saulin kannatus voisi jatkossa koitua myös puolueen hyväksi, liikkeelle kannattaa lähteä siitä miksi hän on niin suosittu. Haluan omasta puolestani onnitella ja kiittää kaikkia niitä, jotka olivat mukana Niinistön vaalityössä. Kiitän myös siitä, että sain omalla pienellä panoksellani olla mukana. Henki oli loistava ja tapahtumissa oli aina enemmän kuin mukavaa. Muutama flyer on vielä tuossa pöydällä, toiselle kierrokselle ajattelin säästää, mutta jakamatta jäivät. Tulipa sekin koettua että vaikka normaalisti suhteellisen sanavalmis tyyppi kai olenkin, jäädyin kaksi viikkoa sitten totaalisesti ja jäin vain itsekseni änkyttämään jotain. Tiedustelin Niinistöltä, häntä tietenkin teititellen ja herra presidentiksi kutsuen koska niin tasavallan presidenttiä mielestäni puhutellaan, miten hän onnistui Yhdysvaltain vierailullaan ottamaan presidentti Trumpin kanssa puheeksi tälle epämiellyttävät ympäristökysymykset ja vieläpä ilmeisesti varsin hyvällä menestyksellä. Kysyin myös miten hän aikoo seuraavien kuuden vuoden aikana jatkaa tätä työtään ja olisiko kuitenkin niin, että maapallolla voisi sittenkin vielä olla toivoa? Presidentti antoi kiinnostavan ja seikkaperäisen vastauksen, joka jälleen kerran todisti millainen valtionpäämies Suomea Trumpin, Putinin ja kumppanien luona maailmalla jatkossakin edustaa. Kun kysymysosuus päättyi, Niinistö tuli yllättäen kättelemään ja kiittämään kysymyksestä. Hiljaiseksi menin. Näille vaaleille leimallista oli myös se, että trendikästä vaikutti olevan niitä vähätellä. Ainakin useampi somevaikuttaja näytti aktiivisesti pönkittävän omaa intellektuellin imagoaan näin tekemällä. Äänestysprosentti oli kuitenkin jälleen lähes 70%, eli presidentinvaalit kiinnostavat suomalaisia edelleen enemmän kuin muut valtakunnalliset vaalit. Mistä se kertoo, on eri analyysin paikka. Vapaat ja demokraattiset vaalit eivät kuitenkaan ole maassa ikinä itsestään selvyys. Päinvastaisia esimerkkejä ei tarvitse ajallisesti eikä maantieteellisesti hakea kovin kaukaa. Arvostakaamme siis tätä oikeutta jatkossakin. Maakuntavaalit ovat tulossa jo syksyllä. |