Koulujen piinaviikot? Opetussuunnitelmatyö alkaa taas.

Kyllä, tiedän että Tampereen kaupunginvaltuusto ei päätä valtakunnallisista opetussuunnitelmista eikä tuntijaoista. Esimerkiksi ruotsin kielen asemasta säädetään jopa ihan perustuslaissa asti. Valtuustossahan tätä eivät ihan kaikki tiedä, ainakaan käytetyistä puheenvuoroista päätellen. Tässä kuitenkin hieman tajunnanvirtaa aiheeseen liittyen, kolmesta syystä:

1. Kansanedustaja Anna Kontula vieraili tunneillani maanantaina. En muutamaan vuoteen ole pyytänyt poliitikkoja vierailulle, syystä että viimeksi sain palautetta yrityksestä tehdä oppilaitoksestamme Kokoomuksen haarakonttori, sillä ystävällisesti vierailulle lupautunut ja ansiokkaita tunteja pitänyt edustaja sattui tuolloin olemaan Kokoomuksesta. Nyt pyysin Annaa, ettei kenelläkään pitäisi varmasti olla huomauttamista. Edellinen vierailu palasi kuitenkin elävästi mieleen kun perinteen pitkästä aikaa elvytin.

2. Vietetään pääsiäistä, eli uskonnollista juhlapyhää joka poikii 2 ylimääräistä arkivapaata aika monen ammatin harjoittajalle niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla, elämänkatsomuksesta riippumatta. Sen, minkä vuoksi pääsiäistä vuosittain vietetään, tietää varmasti lähes jokainen suomalainen. Esimerkiksi loppiaisen ja helatorstain kohdalla tilanne onkin jo täysin toinen.

3. Peruskoulun opetussuunnitelmatyö on taas kerran käynnistynyt. Aluksi valtakunnallisesti ja jatkossa seudullisesti. Sen jälkeen on edessä jalkauttaminen kouluille - suunnilleen samoihin aikoihin kun valtakunnallisesti aletaan jälleen valmistella uutta opetussuunnitelmaa. Itsekin olen jälleen kerran eksynyt mukaan, vaikka motivaatio välillä aika vahvasti hakusessa onkin. Onneksi viimeksi sentään oli tarkoituksena yksinkertaistaa ja selkiyttää opetussuunnitelmaa ja siinä teimme mielestäni entisen opiskelukaverini Taru Järvenpään kanssa hyvää työtä.

Eli näin edellä mainittujen asioiden ollessa ajankohtaisia, olen miettinyt seuraavaa:

Isännöin 2000-luvun alkupuolella koulullamme lukion tunneilla vieraillutta kansanedustaja Marja Tiuraa. Keskustelimme opettajainhuoneessa jostakin, kun paikalle saapui silloinen uskonnonopettajamme Tuomas - lievästi sanottuna persoonallinen, hauska kaveri, joka opetti "ikonien kuvaavan pyhimyxii ja semmosii" ja kysyi kokeessa joskus esim. kysymyksen "Meet ineen ort. kirkkoon. Mitä näät?" Tuomas kysyi välittömästi minulta ja Marjalta mitä oikein olimme juonimassa. Eihän siihen oikein muuta voinut vastata kysyjää provosoidakseen kuin että "sitä vain tässä mietittiin miten uskonnonopetus voitaisiin kouluista lakkauttaa," vaikkei näin tosiasiassa todellakaan ollut tapahtunut. Tuomaksen vastaus on jäänyt elävästi mieleeni: "Jaa. No niin se kyllä oikeastaan pitäisikin. Itse asiassa puolet nykyisistä oppiaineista pitäisi lakkauttaa ja ottaa tilalle sellainen oppiaine kuin yleissivistys."

Boheemin ulkokuoren alla Tuomas oli viiltävän älykäs nuori mies, joka oli tuossakin asiassa aikaansa edellä. Uskonto, jos mikä, on oppiaine joka on jo nimensä perusteella leimaava ja synnyttää tietynlaisen esiymmärryksen ja ennakkoasenteen käsiteltäviin asioihin. Jopa siinä määrin, että uskonnottomille tai muuta kuin ev.lut. uskontoa tunnustaville oppilaille on syntynyt kokonaan uusi oppiaine elämänkatsomustieto. Itsekin olen sitä 2000-luvun alkupuolella muutaman vuoden opettanut. Niinpä kiistatta tärkeää tietoa eri uskonnoista, etiikan ja moraalin peruskysymyksiä jne. opiskellaan nyt koulussa kahdella eri nimellä, usein vielä saman opettajan opettamana. Toisaalta vähän sama kuin oppilas pitäisi vapauttaa yhteiskuntaopin opiskelusta jos vanhemmat ovat anarkisteja.

Ei koulussa mistään muusta ole kysymys kuin yleissivistyksen hankkimisesta sekä tarvittavien valmiuksien saamisesta yhteiskunnassa toimimiseen. Sirpaleista tietoa saa googlaamallakin, mutta sivistys antaa sen sivukartan, valikon joka auttaa sitä tietoa etsimään ja liittämään oikeisiin kokonaisuuksiin. Tietoa siitä miksi maailmamme on nykyään sellainen kuin on saa maantiedosta, historiasta, biologiasta, uskonnosta / elämänkatsomustiedosta jne. Kaikissa oppiaineissa käsitellään asioita, jotka ovat muokanneet maailmasta sellaisen kuin se paikka, jossa oppilas nyt saa elää. Itse asiassa joissakin Euroopan maissa kuten Ranskassa, historiaa ja maantietoa opettaa sama henkilö. Eri ihmisten ja kulttuurien kanssa toimeen tulemista saamme opiskella lähes kaikissa aineissa. Eri oppiaineet ovat viime kädessä vain erilaisia lähestymistapoja pitkälti samoihin asioihin.

Oppiaineiden rajoja on tuskin koskaan mahdollista kokonaan kaataa, mutta vilpittömästi toivon, että opetussuunnitelmatyössä päästäisiin tällä kertaa tehottomasta sanojen pyörittelystä siihen, miten opiskelu saataisiin oikeasti tuntumaan hyödylliseltä ja motivoivalta. Asioiden opiskelu koealue kerrallaan ei vie mihinkään, synnyttää ainoastaan lyhytkestoista ns. bulimiaoppimista.

Otetaan esimerkki: Mitä järkeä on siinä, että ns. kansallinen herääminen ja Elias Lönnrot käydään historiassa 7. luokalla ja Kalevala äidinkielessä 9. luokalla jolloin ne eivät liity toisiinsa millään tavalla? Maailmanuskontoja käydään kyllä 8. luokalla uskonnossa/elämänkatsomustiedossa kuten Lähi-Idän kriisikin historiassa, mutta kahtena täysin erillisenä kokonaisuutena kolmessa eri oppiaineessa. Vastaavia esimerkkejä löytyy kaikista oppiaineista.

Musiikkia korville oli se, että valtakunnallisessa OPS-työssä mukana oleva rehtorimme kertoi historian opetussuunnitelman menevän tällä kertaa perusteellisempaan remonttiin kuin aiemmin. Erityistä huomiota tullaan kiinnittämään historiallisen ajattelun opettamiseen. Hienoa! Edelleen palataan siihen, että yksittäiset tiedot löytää parilla klikkauksella, mutta kokonaisuuksien hahmottaminen vaatii vuosien opiskelun - eikä edes onnistu ellei siihen ole riittäviä valmiuksia. Kun lukion matematiikan opettajamme Kauko Ylönen aikoinaan korosti matematiikan opiskelun opettavan, paitsi peruslaskutoimitusten suorittamista, myös nimenomaan kehittävän ongelmanratkaisua ja matemaattista ajattelua, en täysin ymmärtänyt mistä hän puhui. Nyt ymmärrän ja oikeassahan hän oli.

Mitä tuntijakoihin tulee, alan kannattaa lisää valinnaisuutta kouluihin siinä vaiheessa kun nykyistä useammin näen valinnaisryhmän, jossa oppilaat opiskelevat ainetta siksi, että se oikeasti kiinnostaa heitä eikä a) siksi, että kurssilla pääsisi mahdollisimman vähällä tai b) vanhemmat ovat sen heille valinneet. Näinhän ei aina ole, mutta yleisesti ottaen näen valinnaisaineita liian usein opiskeltavan aivan liian heikolla motivaatiolla, ikään kuin ne eivät olisi "oikeita" oppiaineita lainkaan. Mikään lapsen koulunkäyntiin liittyvä valinta ei saa vaikuttaa kuin lobotomialeikkaus, jossa aivojen toiminnasta rajataan osia pois. Ei uskonnollinen vakaumus eikä valinnaisainevalinta. Oppilaan tulee saada koulusta tietoja ja taitoja mahdollisimman monipuolisesti, jotta hän voi niiden kokemusten perusteella tehdä omat valintansa ja hankkia häntä kiinnostavista asioista tietoa edelleen lisää.

Maailmassa on paljon pahaa, mutta se on silti oikeasti aika kiehtova paikka. Voi kun saisimme koulussa mahdollisimman monta nuorta kiinnostumaan siitä, miten kiehtova se oikeastaan onkaan. Sen tavoitteen saavuttamisessa pitää kaataa kaikki mahdolliset oppiainerajat - ja kodin ja koulun yhteistyötä tarvitaan enemmän kuin missään.

P.S. Muuten olen sitä mieltä että myös opettajainkoulutuksessa nykyinen opetussuunnitelma on hävitettävä. Erityispedagogiikan perusopintojen pitäisi ehdottomasti olla osa opettajan koulutusta tämän tulevasta toimenkuvasta riippumatta.