Blogi 3.12.2012

Tervehdys blogin lukijoille Latvian Ventspilsistä. Pitkästä aikaa tarkoitus tuottaa tänne uutta tekstiä, viime viikot olleet kovin hektisiä, ja harvoina vapaina hetkinä kyky tuottaa edes jotenkin ymmärrettävää tekstiä on ollut väsymyksen vuoksi niin alentunut, etten ole lähtenyt edes yrittämään.

Olemme täällä siis Pyrinnön kanssa, ainakin tällä erää viimeisellä Eurochallenge-vierasreissulla. Siitä tietenkin lähdetään että pelit jatkuvat vielä keväälläkin, mutta hyvin saamme pelata että niin tapahtuu. Jatkopaikan saavuttaminen tai saavuttamatta jättäminen ei kuitenkaan saa olla onnistumisen ainoa mittari. Maailman toiseksi suosituin pallopeli koripallo on laji, jossa kilpailu on ympäri maailman erittäin kovaa ja merkittävä osa lajin huippumaista tulee Euroopasta. On varmasti helpompaa jäädä kokonaan kotiin tai tyytyä pelaamaan niitä viime vuoden blogeissakin mainittuja Vihdin Työväen Taitouimareita vastaan, mutta olen korisihmisenä iloinen siitä, että tänä vuonna sekä Pyrintö että Joensuun Kataja ovat päättäneet laittaa itsensä kiitettävästi peliin ja investoida merkittävän summan rahaa siihen, että olemme tuossa kilpailussa mukana. Samalla omaankin toimintaan kertyy uutta kipinää ja uutta oppia.

Pellolta löytyi kuollut mies, jonka selässä oli reppu. Mitä repussa oli? Vaikean, jopa mahdottoman tuntuinen kysymys ennen kuin kuulee vastauksen: avautumaton laskuvarjo. Monimutkaisiin kysymyksiin on usein silmiemme edessä tarjolla hyvinkin yksinkertaisia vastauksia jos vain on valmis katsomaan asioita uudella tavalla. Pellolle voi saapua muutenkin kuin kävellen. Asioita voi tehdä toisinkin, kuin miten niitä on aina ennen tehty.

Tämän vuoden Eurochallenge-reissut ovat ainakin antaneet sekä Pyrinnölle että itselleni näkökulmaa liikuntapaikkarakentamiseen. Miten liikuntapaikat voitaisiin rakentaa siten, että ne palvelisivat käyttäjiään mahdollisimman monipuolisesti kuntourheilusta viihdeurheiluun? Miten ne voitaisiin rakentaa toistensa yhteyteen tai läheisyyteen siten, että ne voisivat hyödyntää toistensa fasiliteetteja, pukutiloja, kosteita tiloja, pysäköintipaikkoja, punttisalia, kahviota / ravintolaa, toimistotiloja, VIP-tiloja...ja miten kaikkia lajeja ei tarvitsisi näin pelata yhdellä ja samalla kentällä johon tarvitsee sen vuoksi piirtää ainakin kahdetkymmenet viivat. Miten voisimme paremmalla logistiikalla kehittää seurojen välistä yhteistyötä, seurojen eri jaostojen / joukkueiden välistä yhteistyötä jne. Ympäristökin kiittäisi kun jäähallin hukkalämmöllä voitaisiin lämmittää uimahallin vesi. Siirrettävillä katsomoilla tehdään yhdestä viihdeurheilun areenasta kolme nuorisourheilun harjoituskenttää.

Norrköpingin Stadium-areenan kaltainen ratkaisu, jossa seuran kaikille jaostoille löytyy harjoittelupaikat ja seuralle omat toimistotilat, on ainakin Pyrinnölle vielä toistaiseksi pelkkä unelma. Sellaisen myötä kuitenkin yhteisöllisyys seurassa edelleen lisääntyisi ja niin nuoret kuin aikuisetkin saisivat kasvavassa määrin kokea olevansa osa yhteisöä, johon kuuluminen edustaa jotain aika hienoa. Yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden suhteen pohdiskelu on pitkään ollut mieliaiheitani. Kirjoitan siitä vielä joskus ainakin yhden blogitekstin, ehkä enemmänkin. Coach K:n sanoin aika merkittävä osa yksilöllisyyden kehitystä on saada kokea olevansa osa jotakin itseään suurempaa. Kyseessä on myös merkittävä keino torjua syrjäytymistä - yksilö kohtaa maailmassa kaiken viime kädessä yksin, mutta yhteisö voi usein jäseniään siinä auttaa.

Olikin mielenkiintoista kuulla viime viikonloppuna Kansallisen Sivistysliiton järjestämässä Sininen lanka-koulutuksessa tuttavani Helena Kekonin työstäneen Motivation Boom-firmansa käyttöön asiasta materiaalia enemmänkin. Kaikkea yritysvalmennuksesta johtamiskoulutukseen työnohjaukseen tekevä firma tekee paljon sellaista josta olen itsekin kiinnostunut. Sovimme Hennan kanssa palaverista asian tiimoilta jotta voisimme jakaa ajatuksia ja pohtia onko minun järkevämpää ostaa Motivation Boomin palveluja vai kenties osallistua joskus niiden tuottamiseen.

Ja paljon uusia ajatuksia, uusia kontakteja ja uutta oppia tarjosi kyseinen koulutus muutenkin. Uutta virtaa unohtamatta - ihmetellyt tässä tänään miten on maanantaiksi niin energinen olo, mutta viikonlopun on selkeästi ollut pakko olla aika voimaannuttava kokemus.

Kokoomuksen liitännäisjärjestön Kansion järjestämän koulutuksen luennoitsijoina olivat mm. hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen, tasavallan presidentin erityisavustaja Mikko Kortelainen, 33 vuotta kansanedustajana toiminut Ben Zyskowicz, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty, Helsingin kaupungin viestintäpäällikkö Eero Waronen, Hyvinkään kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Annika Kokko sekä Kokoomuksen puoluetoimiston henkilökuntaa - unohtamatta Kansion koulutuspäällikkö Veli-Pekka "Patu" Mannista, jonka asiantuntemus ja esiintymistaidot tekivät vaikutuksen jo keväällä Pirkanmaan ehdokaskoulutuksessa. Minut tuntevat tietävät että pitkästyn luennoilla, koulutuksissa ja kokouksissa varsin nopeassa ajassa jos en koe tilaisuuden antia kovin mielekkääksi, mutta Patu voisi huoletta pitää parin tunnin esityksen vaikka havunneulasista ja todennäköisesti jaksaisin kuunnella.

Eikä 16 tunnin koulutukseen yhtään huonoa esitystä mahtunut muutenkaan. Kuulimme sopivan sekoituksen perusinfoa ja sitä syventävää tietoa niin eduskunnan, hallituksen kuin presidentinkin työstä ja samalla kattavan läpileikkauksen Kokoomuksen toiminnasta niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin. Kurssin 50 osallistujaa olivat kaikki varsin tuoreita puolueen jäseniä, mikä näkyi esimerkiksi siinä että Ben Zyskowicz saattoi huoletta käyttää kaikki vanhatkin vitsinsä esityksensä keventämiseen - kukaan ei ollut niitä tässä yhteydessä aiemmin kuullut. Enkä ollut "nyt riitti, sanoi shamaani"-vitsiä kuullut aiemmin missään muuallakaan. Tuli aivan toiminnanjohtajamme Jarmo Hakasen huumori mieleen. Pakko arvostaa.

Viikonloppu olisi vahvistanut käsitystäni siitä, että olen myös Kokoomuksessa mukana juuri oikeassa kansalaisliikkeessä, jos olisin sitä missään vaiheessa epäillytkään. Sain kuntavaaliehdokkuuteni myötä osakseni jonkin verran hämmästelyä siitä miksi olen mukana juuri tässä puolueessa, enhän ole yritysjohtaja tai muutenkaan kovin rikas. Stereotypia siitä, että Kokoomus on vain rikkaiden puolue tuntuu edelleen elävän valitettavan vahvana. Näinhän ei ole, tämänkin kurssin osallistujista löytyi hyvin monien eri ammattien ja kansalaisryhmien edustajia enkä muutenkaan edelleenkään keksi mikä on parempi tapa ajaa työväestön etuja kuin pyrkiä harjoittamaan sellaisia toimia, että Suomessa on heille tulevaisuudessakin työpaikkoja. Tämä tarkoittaa sitä, että yritysten pitää voida toimia taloudellisesti kannattavasti - ellei näin tapahdu niin yritystä ja sen työväestöä ei kohta enää ole olemassa.

Sillä suurien haasteiden edessä me tulevaisuudessa olemme. Siitäkin viikonloppu tarjosi ihan konkreettista, tilastollista ja kiistatonta faktaa. Palatakseni siihen mistä blogini aloitin, koko Suomi tarvitsee nyt rohkeutta ajatella uudella tavalla ja löytää uusia luovia ratkaisuja, jotta haasteista selvitään. Aivan kuten koripallojoukkue tarvitsee vision siitä mikä on tulevaisuuden tavoitetilamme ennen kuin voimme yhdessä löytää keinot joilla siihen pääsemme, niin tarvitsee myös Suomi. Kokoomuksen ajama malli, "paremminvointivaltio" on tällainen visio. Ja juuri se rohkeus, into ja eri alojen ihmisten monipuolinen osaaminen joka viikonloppuna Sininen lanka-koulutuksessa koettiin on varmasti myös se suurin selitys sille, miksi tänäkin hyisenä maanantaiaamuna olo tuntui yllättävän energiseltä ja positiiviselta. Kaikista haasteista huolimatta tulevaisuus voi olla aika mukava juttu - jos teemme siitä sellaisen.

Huominen valtuustoryhmän kokous jää tämän reissun vuoksi väliin, mutta katsotaan lähiviikkoina millaisia vakansseja hoidettavaksi tarjoutuu. Tampereen tilaaja-tuottajamalli herätti viikonloppuna paljon keskustelua, samoin pormestarivetoinen johtamisjärjestelmämme. Tampereella on selkeästi tehty jotain oikein, koska mallimme kiinnostavat muuallakin. Kuten pormestaripaneeleissamme usein todettiin, malleissa onkin paljon hyvää ja toimivaa, niitä pitää vain edelleen kehittää. Jos omaa syksyäni kunnan työntekijänä katson taaksepäin, pelkästään jo se tarjoaa paljon ajattelemisen aihetta. Mutta palataan niihin tulevissa blogeissa.

Nyt taas ajatukset pallonheittoon. Kiitos kaikille jotka jaksoivat tänne saakka lukea ja muistakaahan edelleen että Vuonna 85 - Manserockin lyhyt oppimäärä löytyy vaikka joululahjaksi kaikista itseään kunnioittavista kirjakaupoista (myös verkossa) ja sinnekin josta sitä ei vielä löydy, sen voi varmasti tilata. Kuuluu jokaiseen suomalaiseen kotiin Raamatun, Tuntemattoman sotilaan ja Matti Nykäsen elämäkerran viereen.

Valoisaa ja mukavaa joulun odotusta kaikille! Eihän stressata joulusta liikaa, eihän?

Ipe