Kevätjuhlapuhe 30.5.2014

Arvoisa rehtori, hyvä Juhannuskylän koulun henkilökunta, opettajat ja oppilaat!

Kun vajaat puoli vuotta sitten istuimme tässä salissa viettämässä koulumme joulujuhlaa, kuulimme yhteislaulussa syksyllä itsekin täällä vierailleen muusikko Pekka Simojoen kirjoittamat sanat "niityillä lunta, hiljaiset kadut, taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus."

Nyt niityillä ei näillä leveysasteilla ole enää lunta, syksyn pimeys on jäänyt kauas taakse ja aivan kohta laulamme perinteisen Suvivirren säkeet "Jo joutui armas aika, ja suvi suloinen, kauniisti joka paikkaa, koristaa kukkanen." Nuo perinteiset säkeet sykähdyttävät vuodesta toiseen jokaista kouluyhteisön jäsentä, elämänkatsomuksesta riippumatta, sillä ne merkitsevät sitä, että vuoden uurastus on jälleen saatu maaliin.

Molemmat edellä siteeraamistani kappaleista näyttävät siinä hetkessä, jossa ne kuullaan, sekä nykyhetken että kuluneen ajan uudessa valossa. Kaikessa on ollut järkeä, kaikessa on ollut mieltä, olemme kokeneet taas paljon ja saaneet aikaan paljon - vaikka arjesta selviytyessä ja kaiken kiireen keskellä se tahtoisikin joskus unohtua. Välillä kuljemme laput silmillä kuin ravihevoset näkemättä kaikkea hienoa ja kaunista ympärillämme, mutta aina se lukukauden päätteeksi onneksi sieltä meille paljastuu.

Suvivirsi on raikunut tässäkin salissa vuosien varrella peruskoulun ja lukion kevätjuhlat huomioiden kaikkiaan toistasataa kertaa. Lukuvuosia tulee ja menee. Mutta samalla jokainen lukuvuosi on ainutkertainen, tätä emme koskaan enää saa takaisin. Tämä lukuvuosi oli koulussamme muutenkin ainutlaatuinen, sillä tämä oli ensimmäinen lukuvuosi Juhannuskylän koulussa. Salissa nyt istuvat seitsemäsluokkalaiset ovat kautta aikain ensimmäisiä Juhannuskylän koulussa aloittaneita seiskoja, kahdeksannet luokat olivat täällä jo, kun talo viime tammikuussa yhdessä Johanneksen koulun kanssa muuttui yhtenäiskouluksi.

Koulun nimi on viime vuosina vaihdellut, mutta koulua ei viime kädessä tee nimi, eikä rakennuskaan, vaan ihmiset siellä sisällä.  Henkilökunnalla on toki koulun arkisessa toiminnassa merkittävä osuus. Henkilökunnan jäsenet voivat vaikuttaa suuresti niin kouluympäristöön, opetuksen tasoon kuin koulun ilmapiiriin ja toimintakulttuuriinkin.  Mutta kaikkein keskeisimmässä osassa näiden asioiden luomisessa ovat oppilaat.

Millaista Juhannuskylän kouluun on päivittäin tulla? Onko kouluympäristö viihtyisä? Tunnenko oloni koulussa turvalliseksi? Hyväksytäänkö minut sellaisena kuin olen? Millainen työrauha tunneilla vallitsee, niin opettajalla kuin oppilaillakin? Saanko myös epäonnistua? Saanko onnistua? Näihin asioihin vaikuttavat ennen muuta juuri oppilaat. Sen myötä talon sisään syntyy se, mistä käytämme nimitystä toimintakulttuuri. Sitä ei voi ylhäältä päin luoda, se syntyy koulun sisään koulun arkisesta toiminnasta.

Oppilaat saavat huomenna lukuvuoden päätteeksi käteensä todistukset. Niissä on arvosanoja ja suoritusmerkintöjä kustakin oppiaineesta. On myös opettajien näkemys oppilaan käyttäytymisestä lukuvuoden aikana. Oppilaiden suoritukset on arvioitu yhteisten kriteerien mukaan, mutta varsinkaan oppiaineiden arvosanoja ei tule verrata esimerkiksi luokkatovereiden saamiin arvosanoihin, vaan siihen miten hyvin ne ovat kunkin oppilaan omien edellytysten mukaisia. Kaikki eivät saa kaikista aineista kymppejä, vain parhaansa voi jokainen yrittää. Ja se riittää.

Sen sijaan, kun Suvivirsi kohta kaikuu, kun huomenna saat todistuksen käteesi, kun huomenna astut koulun ovesta kesälomalle ja kun elokuussa astut samasta ovesta takaisin, kannattaa hetki miettiä sitä, mikä oli panoksesi yhteisen koulumme, Juhannuskylän koulun ilmapiiriin ja millaiseksi paikaksi tätä osaltasi teit. Sillä siinä me jokainen, oppimistuloksista riippumatta, voimme päivittäin pyrkiä kiitettävään, ylioppilasarvosanoin ilmaistuna jopa laudaturiin.

Huomenna kevätjuhlaansa viettävät yhdeksäsluokkalaiset, jotka tuolloin myös päättötodistukset kädessä jättävät koulumme. Aika monelle heistä tulee vuosittain sanottua suunnilleen näin. "Kiitos kun olit meidän koulussa. Tämä oli kolme vuotta parempi paikka kun sä olit täällä."

Lukuvuoden päättyessä on hyvä antaa itselleen väliarviointi siitä, millaiseksi kouluympäristöä on sekä itselleen että muille luonut. En ole elämässäni koskaan kohdannut yhtään ihmistä, joka olisi ylpeä esimerkiksi siitä, että oli aikoinaan koulukiusaaja. Päinvastoin, se on noloa, se hävettää ja kaiken tehdyn haluaisi saada tekemättömäksi jos voisi. Jälkeenpäin se on vain usein kovin vaikeaa.

Kun yhdessä pyrimme päivittäin kiitettävään suoritukseen turvallisen, kannustavan ja viihtyisän kouluympäristön luomisessa, syntyvät samalla Juhannuskylän koulun tulevat perinteet ja maine. Tulevaisuudessa tekin voitte silloin ylpeydellä todeta olevanne sitä ikäluokkaa, joka aikoinaan ensimmäisenä Juhannuskylän koulussa opiskeli. Te aloititte sen toimintakulttuurin luomisen, joka on jatkunut vuosia ja johon liitetään paljon positiivisia asioita heti kun koulun nimi jossain mainitaan.

Jos voit lukuvuoden jälkeen antaa itsellesi kiitettävän tuosta koulussa olemisesta ja jos tiedät tehneesi parhaasi myös opiskelussa, muistutan sinua vielä: Se riittää. Ensi vuonna olet jälleen ylemmällä luokalla ja vaikka tulevaisuuden haasteet olisivat taas vähän lähempänä ja ympäristön, kenties itsesikin asettamat paineet sen myötä suuremmat, et voi tehdä kuin parhaasi. Sinä kelpaat. Sinä riität.

Jos sen sijaan nyt tuntuu siltä, että parempaankin pystyisit, niin siteeraan taas noita kahta musiikkikappaletta, jotka koulussa vuosittain kuullaan. "Sanoma joulun on uusi mahdollisuus," lauletaan joulujuhlassa ja aivan kohta kevätjuhlassa kesän tulosta: "Se luonnon uudeks luopi." Ensi vuonna on jälleen uusi mahdollisuus.

(Stipendien saajat)

Niin, tuossa vieressä on tuo massiivinen tunnelityömaa. Se tulee olemaan siinä vielä noin kolme vuotta, suunnilleen sen ajan kuin peruskoulun yläkoulukin kestää. Ja mitä tapahtuu sen jälkeen? Kaikki nuo massiiviset rakennelmat, intensiivinen urakointi, vanhan purkaminen ja uuden luominen on tähdätty siihen, että liikenne sujuisi jatkossa mahdollisimman sujuvasti. Näin tämä menee myös opiskelussa. Nyt uurastetaan, jotta kouluvuosien jälkeen erilaisia reittivaihtoehtoja olisi tarjolla riittävän paljon ja liikkuminen niillä mahdollisimman sujuvaa. Kun kuraattori Jasmine Mustosen kanssa tuossa kuukauden kiersimme kouluja Tansaniassa, lähes kaikki oppilaat osasivat kertoa meille, että "Elimu ni ufunguo wa maisha" - koulutus on elämän avain. Muistakaamme se myös täällä.

Hyvät kuulijani, mahdollisuus toimia juhlapuhujana tässä juhlassa antaa myös mahdollisuuden osaltani kiittää teitä tästä lukuvuodesta Juhannuskylän koulussa. Koulun arjen luovat sen sisällä olevat ihmiset ja meidän koulumme arki on ollut hyvää.

Palaan lopuksi vielä kohta kuultavaan musiikkikappaleeseen. Mitenkäs se Suvivirren ensimmäinen säkeistö loppuukaan: "Se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon!" Kesä kutsuu eloon myös meidät. Muistakaamme elää, nauttia kesästä ja kaikesta hyvästä ja kauniista ympärillämme. Jos emme tätä lukuvuotta koe koskaan uudestaan, emme kyllä tätä tulevaa kesääkään. Elokuussa on jälleen aika palata työmaalle ja saada siihen elämämme avainnippuun lisää uusia avaimia.

Sitä ennen: Aurinkoista, virkistävää, ainutlaatuista ja kaikin puolin oikein hyvää kesää kaikille!