Delfin Basket Tournament 1988-30.07.2017 Pyysivät muutama viikko sitten kirjoittamaan ylös muutamia tarinoita tänä vuonna 30. kerran järjestetyn Delfin Basket Tournamentin historiasta. Jonkin verran niitä kirjoittelin, mutta joko eivät olleet kummoisia tai sitten olivat muuten vaan julkaisukelvottomia, koska eivät koskaan julkaisseet niitä missään. Tänään kuitenkin Pyynikillä ystäväni, turnauksen monivuotisen kulmakiven ja avainhahmon Niemisen JP:n kanssa puhuin, että ehkä nämä jossain voisivat näkyvillä olla. Ei lajin historiaa liikaa ole ikinä tallennettuna. Niinpä lisäsin muutaman jutun, ja päätin julkaista ne täällä. Toivottavasti kukaan ei liian kanssa pahastu. Delfin Basket polveutuu tunnetusti Tampereella vuonna 1987 järjestetystä JBT-turnauksesta. En tarkkaan ottaen muista, miten siellä järjestelyt sujuivat mutta muistan että oma joukkueeni ei päässyt finaaliin suotuisasta lohkojaosta huolimatta. Jo silloin suuresti arvostamani nokialainen korislegenda Pentti Toivonen sanoi tuolloin, että ”voi olla että tuota parempaa tilaisuutta ei koskaan enää tule.” No, voitimme pari vuotta myöhemmin SM-hopeaa ja on vuosien varrella pari muutakin mitalia tullut saavutettua, mutta tarina kuvastaa mielestäni sitä miten tärkeä juttu turnaukset osallistujilleen ovat. Niin, ja kisadiscon toteutuksessa olin myös vahvasti mukana. Viimeisen päälle olleet (ts. tapahtumaan täysin ylimitoitetut) kamat tulivat Disco Serviceltä. Siellä vaikutti silloin muuan Jouko Vuolle, jonka kanssa on sittemmin tullut kierrettyä puoli Suomea ja Eurooppaakin koripallo-otteluita selostamassa. Turnauksen nimi Delfin Basket ei ole oikeastaan mitään kieltä, mutta kuten Teuvo Tuominen tapasi sanoa, mitä sitten? Eivät nimet yleensäkään ole. Tapahtuman alkuaikoina Särkänniemi oli mukana isolla, koko turnausväki mahtui Delfinaariossa pidettyihin avajaisiin ja huvipuisto oli niiden jälkeen pari seuraavaa tuntia vain Delfin Basket-osallistujien käytössä. Kisapassilla pääsi huvipuistoon ilmaiseksi koko turnauksen ajan. Muuten oli kotikutoisempaa, Teuvo Tuominen laski käsin sarjataulukkoja Amurin koulun siivouskomerossa ja Niemisen Ransun tuomarinimeämisetkin hoituivat kätevästi pieneen ruutuvihkoon. Päättäjäisissä Teukka piti puheen Tammelan koulun salissa, mitään äänentoistolaitteita ei ollut ja minut oli kiinnitetty muutama minuutti ennen puhetta kääntämään puhe englanniksi ulkomaalaisille osallistujille. Sillä kertaa suoriuduin paremmin kuin avajaisissa, joissa sama oli ehtinyt tapahtua jo aiemmin. Meni nuorelta lukiolaispojalta ihan änkyttämiseksi. Olisi ollut parempi, ettei äänentoistolaitteita olisi ollut sielläkään. Kutsuvierastilaisuus järjestettiin alkuvuosina aina Ylöjärvellä, Antaverkan leirikeskuksessa jonne oli Tampereelta vajaan puolen tunnin matka. Bussikuljetukset onnistuttiin joka vuosi söösimään niin, että osa porukkaa jäi Amurin koulun pihaan tai ainakin joutui odottamaan kuljetusta kohtuuttoman kauan. Pari valmentajaa suivaantui tästä niin, että tuli kerran paluumatkalla heitetyksi bussista ulos jossain Ylöjärven rajalla. Kutsuvierastilaisuudessa moni ulkomaalainen vieras saunoi ja ui järvessä ensimmäistä kertaa. Saunomatta ja uimatta tosin jäi niiltä taiwanilaisnaisilta, joiden vuorolla saunasta löytyi saksalainen miestuomari. Tuomari sai turnaukseen porttikiellon. Kielto on sittemmin purettu ja hyvä niin. Tuomareista harvoin on ollut turnauksessa ylitarjontaa ja jokaista suoritettua erotuomaritehtävää ja/tai päivystysvuoroa tuomaritoimistossa olen oppinut suuresti arvostamaan. Määräaikaan mennessä ilmoittautuneiden joukkueiden valmentajat saivat turnaukselta lahjana Hummelin sinivalkoiset verkkarit, jollaiset myös olivat nähtävillä Pyynikillä nyt turnausviikon aikana. Olisi väärin sanoa, että ne ovat retroa, sillä retro on sentään joskus ollut muodikasta tai tulee joskus olemaan, nuo eivät olleet koskaan. En ole ihan varma ovatko itselläni tallella. Hyvä asiakaspalvelu ja henkilökohtaisten suhteiden luominen turnausosallistujiin on ollut turnauksen historiassa tärkeää. Siinä, samoin kuin muissa tärkeissä tehtävissä, kunnostautuneita henkilöitä oli kutsuttu tämän viikon torstaina Pyynikille muistelemaan menneitä. Oli ilo nähdä montaa sellaista tuttua, joita ei ollut vuosiin tai vuosikymmeniin tullut nähtyä. Koska niin monen panos on kokonaisuuden onnistumiselle yhtä tärkeä, karsimme 2000-luvun mittaan turnausjohdosta titteleitä. Vuoden 2005 käsiohjelmassa turnausorganisaatio näytti silti vielä olevan, ei enää koko sivun kokoisena kuvagalleriana kuten aluksi, vaan pienenä pyramidina yhden sivun kulmassa. Ilman virallista roolia värikkäitä ja usein aiheellisia, mutta lähtökohtaisesti yleensä melko happamia ja kriittisiä kommentteja turnausjohdolle tietokoneensa äärestä huudellut Juho Sopanen oli saanut ohjelmassa tittelin ”johdon konsultti.” Kun minusta ja Raja-ahon Kössistä tuli turnauksen johtajia vuonna 1998, uudistimme viestintää avaamalla turnaukselle kotisivut. Täysin varauksetonta kannatusta emme ideallemme muulta organisaatiolta saaneet. Oli kuulemma jossain tutkittu, että internetin merkitys ei tulisi maailmassa olemaan läheskään niin suuri kuin tuolloin ennustettiin. Vähitellen nettiin siirtyi myös tulospalvelu. Luoman Antti ja Vuorenmaan Jyrki eivät enää arvuutelleet Sampolan atk-luokkaan tipahtelevista puoliksi mustuneista fakseista otteluiden tuloksia tai ainakin voittanutta joukkuetta. Volasen Ville ja Mattilan Möde kehittivät systeemin, jossa tulokset lähetettiin tekstiviestinä yhteen tiettyyn kännykkään ja sieltä ne siirtyivät nettiin. Jotenkin. Näin saatiin jatkopelienkin aikataulut yleensä nopeammin joukkueille selviksi. Aiemmilta, omilta vuosiltani otteluohjelmavastaavana muistuu ainakin mieleen superkohtelias taiwanilaisdelegaatio, joka myöhään lauantai-iltana saapui kisakansliaan tiedustelemaan voisiko ohjelmassa mahdollisesti olla jokin virhe, sillä he olivat voittaneet kaikki pelinsä ja ohjelman mukaan pelaavat seuraavana päivänä sijoista 5-6. Silloin tuli vähän kiire. Olimme turnauksen johtajina kurinpidollisissa asioissa mitä ilmeisimmin leppoisampia kuin edeltäjämme Jorma Pokkinen, sillä meidänkin aikanamme joku pelaaja tai joukkue jouduttiin sulkemaan turnauksesta, mutta yhtään ei sentään karkoitettu koko kaupungista, kuten Jonkka aikanaan teki. Finaalissa perseillyt ja ottelun kesken jättänyt venäläisjoukkue sai turnausjohtaja Pokkiselta puoli tuntia aikaa poistua kaupungin rajojen ulkopuolelle. Tietääkseni siinä myös onnistuivat. Olisihan näitä tarinoita vaikka kirjaksi asti. Taiwanilaisten varastettu matkakassa, tulva Clasun yläkoulun alimmassa kerroksessa kun eksoottisimmat vieraamme luulivat bideitä suihkuiksi jne. Moni näistä on kuitenkin jo aiemmin kerrottu. Maajoukkueiden turnauksesta, jossa Pyynikillä nähtiin mm. Venäjä ja Saksa, voisi kirjoittaa kirjan. Oman lukunsa saisivat ainakin avajaiset, joihin hommattiin pikahälytyksellä sellaiset äänentoistolaitteet, että ainakin VIP-katsomossa ehkä ihan syystä pidettiin sormia korvissa. Rauha DJ Nuoren Sepän muistolle, mutta silloin lähti ehkä vähän lujaa. Ja viimeisimmästä pestistäni turnausjohdossa ainakin Juho Sopanen ja Ville Raatikainen saavat tulla joskus kertomaan omat tarinansa nettiin ihan itse. Tuohon vielä lisäksi Anu o.s. Ruuhonen ja Anna Riiv… Riisiö niin oli muuten aika hyvähenkinen porukka järjestämässä turnausta. Jos nauru pidentää ikää, niin pelkästään noita vuosia voidaan joskus porukalla turnauksen satavuotisjuhlissa muistella. Kauaskantoisin ratkaisu, joka silloin 13 vuotta sitten tehtiin (apua, onko siitä niin kauan) oli FUN-sarjan perustaminen. Turnaus keräsi vuosittain kaupunkiin niin paljon kisaturisteja, että ajattelimme järjestää heille mahdollisuuden päästä reissun aikana itsekin pelaamaan. Sittemmin sarjan suosio on kyllä ylittänyt villeimmätkin ennakko-odotukset. Ja osallistujilla varmasti omat tarinansa kerrottavanaan. Kolmaskymmenes Delfin-vuosi on samalla ensimmäinen ilman delfiinejä. Ne palloilevat nyt Kreikassa. Mutta ehtivät nekin omat muistonsa tarjota. Mieleen on jäänyt ainakin Raja-ahon Kössin toteamus, kun ennen avajaisten koripallo-osuutta delfiininpoikanen tuli ensin yksin altaaseen harjoittelemaan pallotemppuja: ”Toihan on kuin meidän (silloinen) miesten joukkue. Nyt toi yks harjoittelee ja kohta tulee muut ja pelaa.” Edit 30.7. klo 19.55 P.S. Tämän vuoden turnauksen aikana kuulin useampaankin kertaan huhun, jonka mukaan olisin joskus päätynyt Delfin Basket Tournamentin jälkeisenä sunnuntaina Juho Sopasen kanssa Ratinan stadionin eteen pakettiautoon nukkumaan. Ei pidä paikkaansa. Ne olivat yleisurheilun nuorten EM-kisat. |