Tua noi, puoluekokouksesta

06.09.2020

Kokoomuksen kesäkuulta siirretty puoluekokous saatiin pidettyä tänä viikonloppuna Isomäki Areenalla Porissa. Maskit kasvoilla, turvavälein istuen ja etäpisteitä ympäri Suomen hyödyntäen, mutta saatiin. Hyvä niin, puoluekokoukset ovat kohottavia ja voimaannuttavia tapahtumia. Voin itsekin tunnustaa odottaneeni jo edellisestä kokouksesta asti tätä tapahtumaa kuin lapsi joulua. Nyt kun kokous on ohi, olo on tyhjä.

Tiivistäisin päällimmäiset tuntemukset kokouksesta seuraavasti:

1)     Unohtumattomat henkilövalinnat. Puheenjohtajavaalia ei tälläkään kertaa käyty, mutta varapuheenjohtajista ja puoluevaltuuston puheenjohtajasta käytiin tasainen ja todella kovatasoinen kisa. Pirkanmaalaisittain varapuheenjohtajaäänestys meni tietenkin nappiin kun puheenjohtajistoon nousi pitkästä aikaa tamperelainen - kansanedustaja Anna-Kaisa Ikonen. Me tamperelaiset tietenkin tiesimme jo ennalta, millainen osaaja kyseessä on: fiksu, sovitteleva ja yli puoluerajojen arvostettu ex-pormestarimme, joka kirkkaan punavihreässäkin koalitiossa onnistui kuitenkin liidaamaan läpi vuosina 2012-2017 useita kokoomuksen keskeisiä tavoitteita. Kampanjan aikana ja viimeistään häikäisevällä suorituksellaan lauantain ehdokastentissä A-K onnistui selvästikin vakuuttamaan myös muun Suomen kokousedustajat. Heitä voin onnitella hyvästä valinnasta ja vakuuttaa, että saatte mitä tilasitte. Anna-Kaisa on oikeasti juuri sellainen poliitikko ja ihminen, kuin millaisena hänet kampanjassa nähtiin. Kokoomuksen puheenjohtajisto on jatkossa kyllä timantinkova, kun ensimmäisenä varapuheenjohtajana jatkavan Antti Häkkäsen rinnalle nousi huippuosaaja Elina Lepomäki. Kilvan tasosta kertoo kaiken se, että kuusi vuotta puoluejohdossa vaikuttanut oululainen Mari-Leena Talvitie jäi tällä kertaa ilman tuolia. Hänen kokemukselleen ja osaamiselleen löytyy kyllä varmasti sopivia ruutuja jatkossakin. Suuret onnittelut vielä tätäkin kautta kaikille valituille!

Puoluevaltuuston puheenjohtajaksi valittiin Koko Suomen kokoomus -sloganilla kampanjoinut rovaniemeläinen Heikki Autto, jota itsekin tehtävään äänestin. Henkilökohtaisesti tulin valituksi puoluevaltuuston varajäseneksi, mitä arvostan suuresti. Puoluevaltuusto on kuitenkin puoluekokousten välillä se ylin päättävä elin ja tämä se joukkue, jota edustan kenties suurimmalla ylpeydellä kuin mitään aiempaa, vaikka joukkueurheilutaustainen ihminen olenkin ja aina halunnut väriä tunnustaa. Iso kiitos luottamuksesta!

2)     Meitä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Suunta, johon Suomi on menossa, huolestuttaa meitä kaikkia. Viimeistään koronan myötä olemme ajautuneet jälleen uuteen kriisiin, jollaisista on ennenkin kokoomuslaisella talouspolitiikalla noustu. Isomäki ja etäkokouspisteet täyttyivät viikonloppuna ihmisistä, jotka jakavat kanssani näkemyksen, että merkittävin osa nykyisen hallituksen toimista tulee viemään kehitystä juurikin väärään suuntaan, suuntaan joka ei ole ainoastaan väärä vaan myös vaarallinen.

Koen myös vahvasti, että kokoomuslaista järjen ääntä tarvitaan polarisoituvassa yhteiskunnassa enemmän kuin koskaan. Emme mekään samaa mieltä kaikesta ole, enkä haluaisi kuuluakaan puolueeseen, jossa ollaan. Jo puolueemme nimi kertoo, että kokoamme saman sateenvarjon alle hyvinkin erilaisia ihmisiä. Porista viikonloppuna kantautunut yhteinen viesti oli selkeä: Suomen suunta tulee muuttaa ja me muutamme sen.

3)     Nuorten vahva panos. Nuorten edustus kokouksessa oli erittäin vahva, nuorisojärjestömme Tuhatkunta ja Kokoomusnuoret, samoin kuin monen paikallisyhdistyksen nuorimmat jäsenet, olivat tehneet hyviä aloitteita ja käyttivät lukuisia aivan erinomaisia puheenvuoroja. Hyvä niin, koska vahva henkilökohtainen mielipiteeni on, että tämä on juuri se puolue, jota nuorten olisi itsensä kannalta järkevintä äänestää. Perustelen seuraavasti: a) Olemme ainoa puolue, jota oikeasti kiinnostaa hyvinvointivaltion säilyttäminen, sillä mikäli sen rahoitusperustaa ei turvata, ei jää jäljelle hyvinvointivaltiotakaan. Olemme ainoa puolue joka puhuu siitä, millä koko hieno järjestelmämme jatkossakin rahoitetaan ja esittää siihen myös uskottavia keinoja. b) Olemme puolue, joka ei halua jättää tulevien sukupolvien maksettavaksi täysin kohtuutonta velkataakkaa. Kestävään kehitykseen kuuluu myös talouden rakentaminen kestävälle pohjalle. c) Olemme ainoa puolue, joka esittää ilmastonmuutoksen torjuntaan sellaisia keinoja, jotka parantavat ihmisten elämänlaatua. Ilmastonmuutosta on mahdollista torjua tieteen, tutkimuksen ja kehityksen keinoin, ilman degrowth-velvoitetta tai suoranaista kommunismiakin. d) Olemme aidosti kiinnostuneita koulutuksesta ja sivistyksestä ja niiden turvaamisesta maassamme, sivistyksen itseisarvon lisäksi myös siksi, että se on keskeisin keino yhteiskuntamme menestykseen jatkossakin. Mallimme siihen, miten panostukset tulisi näihin sijoittaa, on eri puolueiden esittämistä malleista paras. Tarvitaan tukea ja tarvitaan mahdollisuuksia. Ei tarvita pakottamista. e) Elina Lepomäen sanoin: ”Olemme se puolue, joka ei halua määritellä millainen sinun tulisi olla.” Siihen ei ole juurikaan lisättävää.

Olen samaa mieltä kuin nuoret, että aloitteet ansaitsevat tulla kokouksessa kunnolla käsitellyiksi. Toivon kuitenkin, että keinojen löytymiseen löytyy joku muu foorumi kuin Twitter. Asia ei ratkea siellä, eikä ole yhteinen etumme liata yhteistä pesää tai harjoittaa ikärasismia siellä.

4)     Olen oikeassa joukossa. ”Käy kyliltä kysymässä mitä kotiis kuuluu,” totesi Ilkka Suominen puheessaan kaksi vuotta sitten Turussa. Sama tunne tuli taas, kun on kokouksessa kuunnellut puheenvuoroja sekä keskustellut ihmisten kanssa niin laajasti, että aivan varmasti kokee tietävänsä, miten Kokoomuksessa ajatellaan – ja sen jälkeen avaa nettikeskustelun tai iltapäivälehden tai kilpailevan puolueen edustajan somekanavan. Joku yksittäinen lause on kaivettu jostain, irroitettu asiayhteydestä ja käytetty kokoomusvastaisten stereotypioiden pönkittämiseen. En pidä siitä, myöskään siksi, että tällä tavoin eivät asiat etene. Toivon, että mahdollisimman moni käy lukemassa vaikkapa Kokoomusnaisten puheenjohtajan Saara-Sofia Sirenin lauantaina pitämän puheen täältä, kuulisi europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen lauantaisen tervehdyksen (joka ei taida löytyä mistään) tai jaksaisi tutustua pitkähköön, mutta varsinkin ensimmäisen vartin jälkeen lentoon lähtevään puheenjohtaja Petteri Orpon sunnuntaiaamun linjapuheeseen. Niistä löydän sen puolueen, johon kuulun ja jonka eteen haluan tehdä työtä. Toivon että koko poliittisen keskustelun ja kampanjoinnin kulttuuri muuttuu viimeistään silloin, kun väki vähitellen kyllästyy jatkuvaan väärinymmärtämiseen ja kilpailijan demonisointiin. Ja siihen että viestin pitää mahtua 280 merkin twiittiin tai maksimissaan neljän sanan iskulauseeseen lippiksessä.

Toki meidän pitää omaakin viestintäämme tehostaa ja selkiyttää, niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin, mutta olen aivan 100% varma, että jos vaikkapa kuvitteellisten kahden puolueen edustajat molemmat haluavat torjua ilmastonmuutosta ja edistää terveellisiä ruokailutottumuksia, niiden tulisi ennemminkin etsiä yhdessä siihen konkreettiset keinot eikä masinoida laajamittaista, tavoitteen kannalta täysin päinvastaista mielikuvakampanjaa kilpailijaa vastaan. Vaikka eihän kukaan mitään niin alhaista tekisi, eihän?

 

Olemme kohta 50 vuotta sitten vastustaneet vaikkapa peruskoulua, mistä saamme edelleen kuulla kun perustelluin argumentein pyrimme vastustamaan mitä tahansa pöhköä uudistusta. Luultavasti emme edelleenkään ole joka asiassa oikeassa. Mikään puolue ei ole täydellinen, eivätkä ole sen jäsenetkään. Siitä olemme tietoisia ja hyvä niin. Kuten sanottu, on myös yksittäisiä asioita, joista olemme eri mieltä ja niin kuuluu ollakin.

Mutta isot yhdistävät linjat. Yksilöön, tämän vapauteen ja vastuuseen sekä mahdollisuuksien tasa-arvoon uskova, eurooppamyönteinen tulevaisuuspuolue. Monet sellaiset asiat, jotka käyvät ilmi puoluekokouksessa hyväksytystä uudesta tavoiteohjelmastammekin. Ne yhdistävät enemmän kuin erottavat. Se yhteishenki lämmitti tänäkin viikonloppuna ja antoi voimaa jatkaa työtä kentällä.

 

Kiitos viikonlopusta kaikille, jotka sen mahdollistivat. Me olemme kokoomus ja minä olen siinä kokonaisuuden kannalta vaatimattomalla panoksellani mutta sitäkin suuremmalla ylpeydellä jatkossakin mukana.

Edit 7.9. Puoluekokous näyttää herättäneen keskustelua ja hyvä niin. Keskustelua ja erilaisia näkökulmia tarvitaan. Muutamalla rivillä kuitenkin pakko keskustelua kommentoida.

Erityisesti on omiin silmiini osunut seuraavia väitteitä eri muodoissa:

1) "Kauhean ahdistavaa kun Orpo maalaa taloudesta niin synkän kuvan. Vastenmielistä tuollainen pelottelu."

Näin sanoo siis sama porukka, jonka keskeinen kampanjateema ennen viime vaaleja oli ilmastokriisi #nytonpakko -tyylisine hashtageineen. Mielenkiintoista. Etenkin kun sekä ilmastokriisi että Orpon maalaama kuva taloutemme kehityksestä ovat molemmat tutkitusti totta. Molemmat asiat on hyvä sanoa ääneen, jotta asioille voitaisiin tehdä jotain ennen kuin ahdistaa vielä paljon enemmän.

2) "Kokoomus haluaa kaataa hallituksen, jotta pääsisi Perussuomalaisten kanssa hallitukseen. Ikävää että Kokoomus on liukunut tuohon suuntaan."

Hmm. Mitäs yksimielisesti valittu puheenjohtaja Orpo linjapuheessaan sanoikaan? Suora lainaus: "Me teemme sen (hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen) tosiasioita kuunnellen, niin että emme sorru populismiin, tai omien, vaihtoehtoisten faktojen esittelyyn. Me teemme sen suvaitsevaisesti, niin että Suomi on avoin yhteiskunta, jossa jokainen voi elää omanlaistaan elämää. Emme tingi tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista."

En nyt tiedä miten paljon selkeämmän pesäeron oikeistopopulismiin voisi tehdä, etenkin kun sama linjaus toistui eri sanoilla Orpon puheessa myös lauantaina. Orpon koko puhe, myös viittaus pessimismin määrittelyyn Paasikiven tyyliin, löytyy ylempänä olevasta linkistä, samoin myös Saara-Sofia Sirenin paljon kiitosta saanut tervehdyspuhe kokoukselle.

Jos naureskelee persujen legendaariselle "Näin nämä asiat koetaan" -tokaisulle, ei kannata syyllistyä siihen itse. Tai jos heittää jonkun itse päästään keksimänsä salaliittoteorian, on vähän hassua provosoitua siitä eniten itse.

22.09.2020Kiusaamisen ehkäisyyn oma Tampereen malli
06.09.2020Tua noi, puoluekokouksesta
29.07.2020Setämies ulisee
31.05.2020Porinaa Pispalanharjulta 31.5.2020
02.05.2020Ajatuksia NBA-finaaleista 1987, osa 5/5: Tää on aika hiano laji
01.05.2020Ajatuksia NBA-finaaleista 1987, osa 4/5: Roolitus
29.04.2020Ajatuksia NBA-finaaleista 1987, osa 3/5: Tähtipelaajat ja team ego
27.04.2020Ajatuksia NBA-finaaleista 1987, osa 2/5: Pelitapa
26.04.2020Ajatuksia NBA-finaaleista 1987, osa 1/5: Joukkueidentiteetti
12.04.2020Tuomittuna kulkemaan 1945-

Siirry arkistoon »