Porinaa Pispalanharjulta 31.5.2020

31.05.2020

Kouluvuosi 2019-20 on takana. Ei liene tarpeen enää kerrata mitä kaikkea vuoteen mahtui, kaikki tietävät että vuosi sisälsi ennalta-arvaamattomia ja osin historiallisiakin käänteitä. Koulun yhteiskunnallinen merkitys konkretisoitui monin tavoin ennennäkemättömällä tavalla, samoin koulun sisältä löytyvien eri ammattikuntien panos kokonaisuudessa.

Itselleni Ahvenisjärven koulusta heinäkuun lopussa 2019 alkanut ja Pispalan koulussa ainakin heinäkuun 2020 loppuun jatkuva kouluvuosi on kaikesta huolimatta ollut jo tähän mennessä työurani hienoin ja paras. Sain työskennellä kahdessa täysin erilaisessa koulussa, kahdessa erilaisessa positiossa ja yhteensä pitkälti yli kahdensadan eri alojen huippuammattilaisen kanssa, kun Tampereen mainio rehtorikollegiokin lasketaan mukaan. Joka päivä oli erilainen ja opetti jotain uutta. Koen vahvasti olevani nyt unelmatyössäni.

Koska seuraavat kolme viikkoa ennen juhannusta tulevat todennäköisesti olemaan vuoden kaikkein kiireisimmät – päälle painavat niin koulun remontti, väistötiloihin siirtyminen, rekrytoinnit, uuden toiminnanohjausjärjestelmän haltuunotto kuin kolmen eri väistökoulun lukujärjestykset kaikkine reunaehtoineen – ajattelin jo tässä vaiheessa listata muutamia asioita, joihin olen johtamiseni Pispalan koulussa kuluneiden 7 kuukauden aikana perustanut. Ihan siltä varalta jos näille vaikka joskus olisi käyttöä, ja tulevien viikkojen aikana ei todellakaan tule olemaan aikaa tehdä yhtään mitään ylimääräistä, kuten kirjoittaa blogia.

En onnistunut ihan tiivistämään näitä iskeviksi punchlineiksi, Tamin teeseiksi tai muullekaan konsulttikielelle, mutta toivottavasti ajatus välittyy. Mielelläni näistä nimittäin keskustelen jatkossakin, joko isommalla tai pienemmällä porukalla.

1)     Toimintakulttuuria ei toimivilta osin lähdetä muuttamaan. Muutos lähtee ensisijaisesti sisältäpäin, halusta tehdä asioita paremmin, uusista ideoista tai innovaatioista tai toiminnan muuttuneista olosuhteista. Ylhäältäpäin johdetaan vain muutokset käytännöissä, jotka ovat perusopetuslain tai muiden meitä sitovien ohjeistusten vastaisia – mikäli sellaisia löytyy.

2)     Kukin on oman työnsä paras asiantuntija. Rehtori kunnioittaa kokemustasi ja ammattitaitoasi, eikä mikromanageeraa. Opettajat tekevät pedagogiset ratkaisunsa kukin itse, parhaat tulokset syntyvät ja toteutuvat kuitenkin useimmiten yhteistyöllä. Pedagogiikan ja muun ammatillisen osaamisen kehittämiseksi tarjolla on säännöllisesti uusia virikkeitä ja sisäistä koulutusta. Yhteistä osaamispankkiamme pyritään kartoittamaan myös onnistuneilla rekrytoinneilla.

3)     Jokaisen ruutu on tärkeä. Tämä koskee talossa muitakin kuin opetushenkilöstöä. Jättää kuka tahansa työnsä tekemättä tai tekee sen huonosti, muidenkin työ kärsii. Jokaisen työtä arvostetaan ja tämä osoitetaan esimerkiksi tervehtimällä ja kuuntelemalla jokaista, kun tällä on asiaa. Myös esiopetus, sen oppilaat ja opetushenkilöstö ovat tasavertainen osa Pispalan koulua.

4)     Erilaisuus on voimavara. Paras tulos saavutetaan, kun erilaisia vahvuuksia omaavat ihmiset työskentelevät yhdessä parhaita ominaisuuksiaan hyödyntäen. Hyvä urheilujoukkue ei voi koostua liian samanlaisista pelaajista, eikä koostu hyvä työyhteisö tai luokkakaan.

5)     Oppilashuoltotyössä teemme moniammatillista yhteistyötä ja hyödynnämme henkilöstömme laajaa eri alojen asiantuntemusta. Tuen prosessit ja niihin liittyvät vastuut ovat selkeät. Prosessien keskiössä on aina oppilaan etu.

6)     Tiedotamme asioista silloin, kun tiedotettavaa on, niille, joita asia koskee. Emme tiedota siitä, että meillä ei ole mitään tiedotettavaa, emmekä siitä, että olemme tiedottaneet jollekulle muulle jotain. Kaikkia asioita ei ole mahdollista tiedottaa jokaiselle henkilökohtaisesti, joten yhteisten tiedotuskanavien seuraaminen on jokaisen velvollisuus.

7)     Olemme töissä Tampereen kaupungin kasvatus- ja opetuspalveluissa. Muut yhteistyötahomme ovat sidosryhmiä. Toimiva sidosryhmäyhteistyö ja positiivinen ilmapiiri siinä on ensiarvoisen tärkeää. Tavoitteenamme on se, että jokainen kokee Pispalan koulun omakseen – mutta ei omistavansa sitä.

8)     Kodin ja koulun yhteistyössä tärkeintä on luottamus siihen, että kumpikin hoitaa kasvatustehtävästään osuutensa. Kun koulu ja koti ovat samalla sivulla, tulos on ennemmin tai myöhemmin hyvä. Jos nämä vetävät eri suuntiin, tulos on huono riippumatta siitä, kumpi oli ns. oikeassa.

9)     Alojemme parhaina ammattilaisina kykenemme ottamaan asiat asioina. Asioille, joille emme voi mitään, emme voi mitään. Ammattilaisuuteen kuuluu myös kyky ottaa asiat asioina riippumatta siitä, ketkä niiden eri osapuolet ovat. Toimimme tasapuolisesti ja ennakoitavasti. Pääasiallinen fokuksemme on siinä, mitä tapahtuu tässä ja nyt.

10)  Yhteisössämme autetaan kaveria olemaan paras versio itsestään. Teemme keskenämme yhteistyötä koulun kokonaisvaltaisesta kehittämisestä aina arjen pieniinkin asioihin asti. Omat työtehtävänsä jokainen hoitaa silti ensisijaisesti itse. Niitä ulkoistamalla et auta sen paremmin itseäsi kuin kaveriakaan onnistumaan parhaalla tavalla. Myös rehtori tukee sinua työssäsi ja yrittää luoda siihen parhaat mahdolliset olosuhteet, mutta ei tee sinun työtäsi.

11)  Vahvuuksien kautta toimiminen ulottuu aina pedagogiikkaan ja oppilaisiin asti. Huomaamme oppilaissa yksittäisten kehitettävien tietojen, taitojen ja ominaisuuksien lisäksi myös hyvän. Oppilas muistaa myöhemmin elämässään alakoulusta kenties joitakin siellä oppimiaan asioita, mutta vielä enemmän sen, miten opettaja tai muu henkilökunnan jäsen häneen suhtautui. Kasvatusotteemme on positiivinen ja kannustava.

12)  Pienessä työyhteisössä jokaisen panos työpaikkamme ilmapiiriin on merkittävä. Sekä positiivisella että negatiivisella energialla, jota ympärillesi levität, on iso vaikutus muidenkin jaksamiseen ja onnistumiseen työssään.

Näillä mentiin. Saadun palautteen perusteella usein ihan jopa onnistuneesti.

Kiitän jo tässä vaiheessa Tampereen kasvatus- ja opetuspalveluita ja erityisesti perusopetuksen johtoa selkeistä linjauksista ja poikkeusoloihin siirtymisen liidaamisesta niin etäopetukseen kuin sieltä takaisinkin siirryttäessä. Kiitän koulusihteeriämme Heidi Lehtoa, parasta perehdyttäjääni Pispalan koulun asioihin ja jopa joihinkin rehtorin työtehtäviin. Kiitän koulumme apulaisrehtorin tehtävät jakaneita Ella Mattssonia ja Pekka Valtosta, koskaan ei yksikään tehtävä jäänyt hoitamatta, eikä niiden hoitumista edes epäillä. Kiitän luotettavia vakisijaisiamme Eija Apusta, Ville Monosta, Hannu Jokelaista, Heidi Järvistä ja Navideh Ashjaeimiandoabia. Kiitän oppilaita ja huoltajia, jotka ottivat uuden rehtorin lämminhenkisesti vastaan ja ovat koko ajan tehneet yhteistyötä kanssani rakentavassa ja positiivisessa hengessä.

Kiitän koko koulun henkilökuntaa, opettajia, ohjaajia, oppilashuollon työntekijöitä, vahtimestaria, keittiö- ja siivoushenkilökuntaa, lastenhoitajia ja jokaista, joka on käynyt talossa isomman tai pienemmän homman hoitamassa. Viimeistään korona osoitti, miten korvaamaton on jokaisen panos. Kun ensimmäisenä aamuna etäopetuksen jälkeen kouluun palattiin, nähtiin konkreettisesti se, mitä olisi tapahtunut jos siivoojat eivät olisi siivonneet, keittiöhenkilökunta valmistautunut jakamaan ruokaa nonstopina kahden tunnin ajan ja niin edelleen. Ja miksi kouluun palattiin – siksi, että sen paremmin opettajien kuin muunkaan opetustoimen henkilöstön ja oppilashuollon panosta ja aitoa kohtaamista ei kuitenkaan voi Teamsilla korvata.

Kiitän Pispalan koulun nyt jättävää viisikkoa. Foorumina ehkä kotisivuni ei siihen ole paras mahdollinen, mutta poikkeuksellisena aikana käytetään poikkeuksellisia keinoja:

- Elina Salo, huippuammattilainen ja -tyyppi, ideatykki, josta viimeksi eilen mietin, että jos olisi mahdollista jotenkin 3D-printata tai muuten konstruoida juuri sellainen prototyyppi, jollainen modernin nykypäivän luokanopettajan haluaisi olevan, kone tulostaisi luultavasti Elina Salon.

- Pekka Valtonen, kokenut vanhan liiton huippuäijä, kasvattaja ja luottopakki, joka todistaa osaltaan sen mitä lyhyellä esimiesurallani olen ennenkin ollut havaitsevinani – opettajan professio on hieno ja vaativa ja koulutus siihen korkeatasoista, mutta työyhteisölle ei lainkaan tee pahaa että joukossa on niitäkin, jotka ovat työurallaan nähneet ja tehneet muutakin. Kun Pekka avaa suunsa, kannattaa kuunnella. Aika usein saa itsekin aika paljon.

- Eeva Saha, joka hoiti koko syksyn valtavaa ruutua talon ainoana laaja-alaisena ja koordinoi myös pedagogisen tuen tiimin työskentelyä pitäen langat näpeissään, kunnes uusi rehtori sai niiden päästä edes hieman kiinni. Sekä pedagoginen osaaminen että oppilaiden kohtaaminen korkeaa luokkaa.

- Iida Horelli, nuori ja itsestään suurta numeroa tekemätön huipputalentti, johon tutustuin jo syksyllä Hervannassa. Saimme luvan rekrytoida kevääksi meille, jotta saamme tuen prosessit asianmukaiseen kuntoon. Otti ihailtavalla tavalla haltuun sekä oman ruutunsa laaja-alaisesta erityisopetuksesta että talon sisäisestä koulutuksesta. Palkkaisin koska tahansa mihin tahansa oppilaitokseen, jossa työskentelen.

- Riina Kokkonen, pienen ohjaajatiimimme loistava toinen puolikas. Jokainen voi kuvitella, että jos kahden ja puolensadan oppilaan koulussa on yhteensä kaksi koulunkäynnin ohjaajaa, millainen ruutu kummallekin tuli. Riina hoiti aina suvereenisti varoitusajasta riippumatta aivan kaiken mitä eteen tulee – ja aina positiivisella asenteella.

Koulupsykologi Karoliine Kaden ja terveydenhoitaja Miira Heikkisen työt jatkuvat vielä, mutta ensi vuonna heistäkään ei tällä tietoa kumpikaan Pispalan koulun tiimissä mukana ole. Koko pedagogisen tuen tiimi menee siis kerralla uusiksi, mutta onneksi tämän tiimin työllä on luotu hyvä pohja, jolta elokuussa jatkaa. Iso kiitos siis myös Karoliinelle ja Miiralle panoksestanne ja parasta mahdollista jatkoa molemmille. 

Tuossa samalla vähän esimerkkiä millaisessa porukassa sain töitä tehdä. Ei voi kuin olla kiitollinen.

Ensi vuonna Pispalan koulu kohtaa työyhteisönä jälleen uudet haasteet kun koulu siirtyy kolmeen eri toimipisteeseen. Videolle lukemassani kevätjuhlapuheessani muistutin kuitenkin, että juuri äsken toimimme pari kuukautta yli 250 eri toimipisteessä ja ihan hyvin meni, kyllä tästäkin selvitään.

Ja selvitään seuraavista kolmesta viikostakin. Ellemme varmuudella tiedä miten tulee käymään, olettakaamme että käy hyvin.

Hyvää kesää kaikille. Ihan erityisesti sinne maailman ainooseen Pispalaan.

29.07.2020Setämies ulisee
31.05.2020Porinaa Pispalanharjulta 31.5.2020
02.05.2020Ajatuksia NBA-finaaleista 1987, osa 5/5: Tää on aika hiano laji
01.05.2020Ajatuksia NBA-finaaleista 1987, osa 4/5: Roolitus
29.04.2020Ajatuksia NBA-finaaleista 1987, osa 3/5: Tähtipelaajat ja team ego
27.04.2020Ajatuksia NBA-finaaleista 1987, osa 2/5: Pelitapa
26.04.2020Ajatuksia NBA-finaaleista 1987, osa 1/5: Joukkueidentiteetti
12.04.2020Tuomittuna kulkemaan 1945-
23.02.2020Huumeongelma tunnistetaan, tunnistetaanko ratkaisut?
15.02.2020Carmen nähdään Tampere-talossa light-versiona

Siirry arkistoon »